Olimme olleet ystäväporukan kanssa metsäretkellä, ja yksi ystävistäni oli viemässä minua kotiin.
Juttelimme kaikenlaista, ja yhtäkkiä ystäväni alkoi puhua onnellisuusansasta.
Höristin korviani, sillä se kuulosti mielenkiintoiselta. Pyysin häntä kertomaan lisää.
Ystäväni oli lukenut onnellisuusansasta Russ Harrisin saman nimisestä kirjasta. Jos ymmärsin oikein, onnellisuusansa on uskomus, että elämän kuuluu olla jatkuvasti onnellista, ja että jos ei ole koko ajan hyvä olla, itsessä on jotain vikaa.
Kirjassa puhutaan kuulemma siitä, että unelmia toteuttaessa ei voi olla koko ajan hyvä olo. Pystyin samaistumaan tähän täysin.
Toisaalta unelmien toteuttaminen ON ihanaa, innostavaa, ilahduttavaa, vapauttavaa, voimaannuttavaa, ja silloin kun toteuttaa unelmiaan sisältä käsin, unelmien toteutuminen tekee syvästi onnelliseksi.
Kuitenkaan onnellisuus ei minun ja Harrisin mielestä ole pelkästään ihanassa olotilassa lillumista, vaan jotain paljon laajempaa.
Voin olla ja olen syvästi ja aidosti onnellinen esimerkiksi kohdatessani unelman tiellä olevan pelon, vaikka minulla sillä hetkellä olisi todella hankala ja epämukava olo.
Ilmeisesti Harris minun laillani ajattelee todellisen onnellisuuden tulevan siitä, että elää itsensä näköistä elämää, että toteuttaa ja elää todeksi niitä asioita, jotka itse syvällä sisällään kokee tärkeiksi.
Onnellisuusansa eli uskomus, että elämän kuuluu tuntua koko ajan hyvältä ja ihanalta, voi estää lähtemästä tielle, joka tuo todellista onnellisuutta ja täyttymystä.
Onnettomuusansa puolestaan on itse keksimäni termi, joka tuli mieleeni joitakin päiviä sitten ajatellessani onnellisuusansaa.
Onnettomuusansa koostuu kolmesta tekijästä.
1) Ensimmäinen niistä on uskomus, että voi olla onnellinen vasta sitten, kun unelma on toteutunut, esimerkiksi kun tapaa ihmisen, jonka kanssa viettää loppuelämän.
2) Onnettomuusansan toinen tekijä on uskomus, että ei voi saavuttaa unelmaansa.
3) Tässä on jo umpikujaa kerrakseen, mutta onnellisuusansaan liittyy vielä yksi lannistava puoli.
Nimittäin se, että jos onnettomuusansassa oleva kuitenkin onnistuu toteuttamaan unelmansa, hän voi vielä huomata, että unelman toteutuminen ei sittenkään tehnyt häntä onnelliseksi.
Onnellisuusansan purkaminen ei välttämättä tunnu aluksi kivalta, koska silloin joutuu astumaan ulos onnellisuuskuplasta ja kohtaamaan epämukavuutta, pelkoa, mahdollisia epäonnistumisia ja muita unelman toteuttamiseen kuuluvia ihanuuksia.
Kuitenkin se, että alkaa elää itselleen oikeaa elämää ja toteuttaa niitä asiota, jotka kokee syvällä sisällään tärkeimmiksi, tuo niin syvää, aitoa ja kokonaisvaltaista onnellisuutta, että huomaa sen pian olevan sen arvoista.
Onnettomuusansan purkaminen on lähtökohtaisesti mukavampaa. On mahtavaa oivaltaa, että voi olla onnellinen koska tahansa, ilman mitään erityistä syytä.
Jos ei kuitenkaan alitajuisesti usko, että omien unelmien on mahdollista toteutua, alitajunta saattaa asettaa muitakin esteitä onnellisuuden kokemiselle.
Ensimmäinen askel onnettomuusansasta vapautumiseen on tiedostaa, että onnellisuuteen ei tarvita ulkoisia syitä.
Onnenlähde on jokaisen ihmisen sisällä.
Toinen askel on vakuuttaa alitajunta siitä, että sinä saat olla onnellinen, myös toteuttamalla unelmiasi.
Alitajunta ei tee päätöstä, sinä teet.